Tekijä: admin

Vallan hinta: miksi johtajat ”ampuvat itseään jalkaan”

Posted on by admin

Mihin vallassaolevien taipumus muodostaa stereotyyppisiä mielikuvia sosiaalisesta ympäristöstään voi johtaa? Parhaimmillaan nopean, automaattisen ajattelun tarkoitus on tehdä ajattelusta tehokkaampaa, vähentää kognitiivista kuormitusta ja helpottaa ihmisten elämää. Omien tunteiden käsittelyn kannalta vaikeitten, ihmisten elämään vaikuttavien päätöksien tekeminen on helpompaa, jos kykenee ottamaan etäisyyttä eikä näe ihmisiä yksilöinä, ainutkertaisina persoonina. Tällä voi olla merkitystä monissa tiukoissa päätöksentekotilanteissa ja johtajien hyvinvoinnissakin. Asian toinen puoli on se, että valta näyttäisi myös ”tyhmistävän” käyttäjänsä. Äärimuodossa kyse voi olla toisten epäinhimillistämisestä, dehumanisaatiosta. Varsinkin sodissa, konflikteissa, ryhmien välisissä valtataisteluissa tai erilaisten vähemmistöryhmien kohtelussa on vahvaa taipumusta muodostaa myös heikommasta osapuolesta tai altavastaajasta kielteisiä mielikuvia, joiden avulla voidaan oikeuttaa oma toiminta näitä ihmisiä kohtaan. Dehumanisoitu yksilö ei ole enää ”ihminen”, vaan numero, yksikkö, kohde, kustannus ja ääritapauksessa ”koiraakin alhaisempi olento”.

Eräs tutkijoita kiinnostanut ilmiö on ollut selvittää, miksi usein aivan tervejärkiset, fiksutkin johtajat ”ampuvat itseään jalkaan”

Valta aiheuttaa ihmisissä myös tarpeen jatkuvaan sosiaaliseen vertailuun: meneekö minulla yhtä hyvin kuin muilla omaan viiteryhmään kuuluvilla? Edelleen paljon valtaa omaavat henkilöt voivat ajatella elävänsä maailmassa, jossa ”liikennevalot näyttävät aina vihreää”. Kaikki tämä altistaa vallassaolijat kokemaan myös suhteellista deprivaatiota, kateutta, kaunaa tai ainakin mielipahaa. Ei siis ole itsestään selvää, että valtaa seuraisi onnellisuus. Vallalla näyttää olevan taipumusta saada vallassaolijat myös säilyttämään vallitsevan tilanteen, status quon. Tässä mielessä valta ei kaikissa tilanteissa ole se voima, johon voitaisiin liittää sellaisia määreitä kuin joustavuus, muutoskyky, luovuus tai innovatiivisuus. Valtaapitävät joutuvat helposti myös erilaisen liehittelyn ja miellyttämisen kohteiksi. Johtajille kerrotaan se, mitä he haluavatkin kuulla, eikä sitä, miten asiat oikeasti ovat. Tämä heikentää heidän kykyään realiteettitestaukseen: johtaja voi joutua tilanteeseen, jossa hänen on vaikea erottaa omia ajatuksiaan muiden ajatuksista.

Valta ja erilaiset psykopatologiat löytävät myös usein toisensa. Amerikkalainen psykologi Manfred Kets de Vries on tullut tunnetuksi tutkimuksistaan johtajien erilaisten persoonallisuuden häiriöiden vaikutuksista organisaatioiden toimintaan: ”mätä” voidaan löytää monesti myös organisaation huipulta: ”the rot at the top”. Esimerkiksi narsistiset persoonallisuudet tuntevat vetoa organisaatioiden ylimpiin johtotehtäviin tai vallan huipulla oleville voi kehittyä epäluuloinen ja vainoharhainen tapa tarkkailla ympäristöään.

LUE KOKO ARTIKKELI TÄSTÄ:

HONKANEN 2016 lk5 – Miten valta vaikuttaa mieleen

Nonverbaalinen kommunikaatio

Posted on by admin
Populaarissa kirjallisuudessa on korostettu liikaa nonverbaalisen merkitystä kommunikaation kokonaisuudessa.

Tutkimuksessa on pyritty eri tavoin selvittämään kielellisen ja ei-kielellisen viestinnän eroja ja niiden välistä suhdetta. Alan kirjallisuudessa pidetään melkeinpä itsestäänselvyytenä, että viestinnästä suurin osa tapahtuu nonverbaalisten kanavien kautta. Tällainen yksiviivainen oletus ei-kielellisen viestinnän merkityksestä on kuitenkin viime aikoina kyseenalaistettu. Niinpä vaikka nonverbaaliset viestit ovat tärkeä osa kaikkea kommunikointia, niitä tulisi aina tarkastella osana henkilön kokonaisviestintää ja viestintätilannetta, kontekstia.

Kielellisen ja ei-kielellisen viestinnän välistä suhdetta voidaan tarkastella ainakin seuraavista eri näkökulmista:

  • Ei-kielellinen voi täydentää puhuttua tai sen avulla voidaan yrittää havainnollistaa asiaa tai lisätä sanomaan nyansseja (”Matti pudisteli epäuskoisesti päätään”). Kyse voi olla myös sanotun toistamisesta jonkin ei-kielellisen avulla (”Matti sanoi ’antaa mennä’ ja huitaisi samalla kädellään”).
  • Äänenkäytön tai eleiden avulla voi painottaa tai alleviivata sanottua (”Matti löi nyrkkiä pöytään”).
  • Nonverbaalinen voi olla myös vaihtoehtoinen tapa ilmaista jokin asia – käytetään eleitä sanojen sijasta (”Matti näytti ok-merkkiä kädellään”).
  • Nonverbaalisen avulla voidaan pyrkiä myös kontrolloimaan kielellisesti ilmaistun virtaa. Esimerkiksi huulten mutristaminen tai eteenpäin nojaaminen voi olla yritys kertoa toiselle, että on sinun vuorosi puhua. Toisaalta esimeriksi kättä kohottamalla yrität estää muita keskeyttämästä omaa puhettasi.
  • Viimein nonverbaaliset viestit voivat olla ristiriitaisia puhutun kanssa. Tällaisen ristiriidan tuottaminen voi olla tietoista: esimerkiksi puhuja vihjaakin eleillään, ettei puhu ihan totta. Kuitenkin tutkijoiden kiinnostus tällaisiin ristiriitaisiin viesteihin on liittynyt siihen olettamukseen, että ihmiset eivät kykene kovin hyvin hallitsemaan ruumiinkieltään ja tämän kautta ihmisten todelliset ajatukset ja tunteet ”vuotavat” esille.

Tämä ristiriitahypoteesi onkin tuottanut paljon tutkimusta ja saanut palstatilaa alan kirjallisuudessa, mutta myös tämän olettamuksen merkitystä on viime aikoina kyseenalaistettu. Nimittäin jos henkilö viestii ristiriitaisesti, kyse on usein muustakin kuin kielellisen ja ei-kielellisen ilmaisun erosta. Kaikessa kommunikaatiossa tietty johdonmukaisuus ja konsistenssi ovat tärkeitä. Epäjohdonmukaisuus saakin epäilemään henkilön luotettavuutta, uskottavuutta ja motiiveja. Olennaista on ymmärtää, mikä jossain tilanteessa laukaisee ihmisten epäilyn toisen luotettavuudesta. ”Valheenpaljastussignaalien” metsästäminen toisen ruumiinkielestä ei välttämättä ole se keino, mikä toimii arkielämän tilanteissa.

Tunteet ja inspiroiminen

Posted on by admin

Inspiroija vetoaa ihmisten ihanteisiin, unelmiin ja arvoihin. Hän herättää ihmisissä tunteita. Hänellä on ideoita, näkemyksiä ja visioita tulevaisuudesta. Hän innostuu helposti ja saa oman intonsa tarttumaan muihinkin. Hän on usein intohimoinen, energinen, karismaattinen, ilmaisuvalmis ja itsevarma. Hän saa ihmiset sitoutumaan sydämellään omaan työhönsä. Hän saa ihmiset mukaansa ponnistelemaan epäitsekkäästi jonkin yhteisen asian puolesta. Hän tekee henkilökohtaisia uhrauksia ja toimii esimerkkinä muille. Ihmisten on helppo seurata häntä.

Inspiroija on monessa mielessä vastakohta perustelijalle: hän nimittäin pyrkii vetoamaan enemmänkin ihmisten tunteisiin kuin järkeen ja loogiseen ajatteluun. Inspiroijan tavoitteena on saada ihmiset innostumaan ja sitoutumaan herättämällä voimakkaita tunteita, jotka liittyvät ihmisten arvoihin, tarpeisiin, toiveisiin tai ihanteisiin. Esimerkiksi kyse voi olla tarpeesta tuntea olevansa tärkeä, tarpeellinen, tehdä jotain arvokasta tai olla osa huipputiimiä; tai kyse voi olla sellaisten ihanteiden puolesta toimimisesta kuin isänmaallisuus, vapaus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus, rakkaus, suvaitsevaisuus, itsensä toteuttaminen, maailmanluokan suoriutuminen tai edistys, progressio.

Vaikuttajana inspiroija ei lupaa toisille mitään konkreettisia palkintoja, vaan tavoite on saada ihmiset kokemaan itsessään palkitsevana jonkin tärkeän asian puolesta toimiminen. Vaikuttajan on ymmärrettävä tässä ihmisten arvomaailmaa ja ihanteita eli sitä, mikä ihmisille on tärkeää ja mikä heitä motivoi, mikä heidät saa liikkeelle. Tässä voi auttaa, jos käyttää aikaa ihmisten kanssa olemiseen, keskustelemiseen ja kuuntelemiseen.

Taktiikkana inspiroiminen tulee lähelle sellaisia ilmiöitä kuin karismaattisuus ja samastuminen. Karisman voima perustuu siihen, että henkilöllä on ominaisuuksia, joita toiset ihailevat ja joiden avulla kykenevät samastumaan häneen. Koska karisma on katsojan silmissä, karismaa käyttävän vaikuttajan on kyettävä rakentamaan imagoaan. Karismaattinen henkilö uskoo itseensä – hän ei osoita epävarmuutta. Karisma perustuu myös luottamukseen. Luottamus saavutetaan, kun ihmiset uskovat, että henkilö ei tavoittele omaa etuaan. Hän tekee henkilökohtaisia uhrauksia ja laittaa itsensä likoon. Hän toimii esimerkillisesti ja tarjoaa toisille näin myös vahvan roolimallin.

Suostuttelun tekniikoita

Posted on by admin

Seuraavassa on esimerkkejä eräistä yleisimmistä vuorovaikutustilanteissa käytettävistä suostuttelun tekniikoista, jotka perustuvat nopean ajattelun oikopolkuihin, skeemoihin ja sosiaalisiin normeihin. Niiden voima on siinä, että ihmiset voidaan saada niiden avulla reagoimaan lähes automaattisesti vaikuttajan haluamalla tavalla.

Jalka oven väliin (foot-in-the-door). Tehdään ensin pieni pyyntö ja sitten toisen hyväksyttyä sen, tehdäänkin jokin toinen suurempi pyyntö. Pienen pyynnön teho voi perustua ihmisten taipumukseen toimia johdonmukaisesti tai sosiaaliseen normiin, joka vetoaa ihmisten vastuuntuntoisuuteen. Kyse voi olla myös ihmisten tarpeesta antaa itsestään auttavainen tai yhteistyöhenkinen kuva. Toimii parhaiten tilanteissa, joissa pyyntö liittyy johonkin yleiseen hyvään (esimerkiksi hyväntekeväisyyteen). Pyyntöjen välillä on syytä pitää tauko, sillä muutoin ihmisissä voidaan herättää päinvastoin reaktanssia, vastustamista.

Ovi päin naamaa (door-in-the-face). Tehdään ensin suuri pyyntö, jonka toinen varmasti torjuu. Sitten tehdään uusi pienempi pyyntö. Taktiikka perustuu tarjouksen tekijän ”uhraukseen”, joka saa ihmiset noudattamaan vastavuoroisuuden normia ja tulemaan vastaan. Kyse voi olla myös syyllisyyden tunteen herättämisestä toisessa. Taustalla voi vaikuttaa myös kognitiivinen päättelyprosessi, joka asettaa vertailussa käytettävän ankkurin tietylle tasolle. Lopulta kyse voi olla myös tarpeesta ylläpitää yhteistyökykyistä kuvaa itsestään. Toimii parhaiten silloin, kun sama henkilö tekee molemmat pyynnöt ja pyyntöjen välillä ei ole liian pitkää taukoa.

Lahjan antaminen (pre-giving). Tässä toiselle annetaan jokin lahja, palkinto tai autetaan häntä jollakin tavalla. Perustuu vastavuoroisuuden normiin ja kiitollisuudenvelkaan jäämiseen. Voi perustua myös miellyttämiseen (liking) ja siihen, että saa toisen pitämään itsestään. Toimii silloin, kun saa toisen ottamaan vastaan lahjan. Vastavuoroisuuden normi toimii tehokkaimmin silloin, kun kyse on kahdesta toisilleen tuntemattomasta henkilöstä. Kovin läheisten henkilöiden kesken ei välttämättä synny tarvetta hyvitykseen.

Sanojen laittaminen suuhun (foot-in-the-mouth effect). Kun joku tervehtiessään kysyy ”Mitä kuuluu”, siihen ei todennäköisesti vastata ”Aivan kamalaa!” vaan ”Oikein hyvää!”. Tässä siis viattomalla kysymyksellä toinen pakotetaan vastaamaan tietyllä tavalla. Suostuttelussa tämä voi toimia, jos hyväntuuliseksi ilmoittautunut saadaan toimimaan jatkossakin hyväntuulisena.