Vallan psykologiaa

Vallan hinta

Eräs tutkijoita kiinnostanut ilmiö on ollut selvittää, miksi usein aivan tervejärkiset, fiksutkin johtajat ”ampuvat itseään jalkaan”.

SX Piir 5-3 Boss (alkukuva)Mihin vallassaolevien taipumus muodostaa stereotyyppisiä mielikuvia sosiaalisesta ympäristöstään voi johtaa? Parhaimmillaan nopean, automaattisen ajattelun tarkoitus on tehdä ajattelusta tehokkaampaa, vähentää kognitiivista kuormitusta ja helpottaa ihmisten elämää. Omien tunteiden käsittelyn kannalta vaikeitten, ihmisten elämään vaikuttavien päätöksien tekeminen on helpompaa, jos kykenee ottamaan etäisyyttä eikä näe ihmisiä yksilöinä, ainutkertaisina persoonina. Tällä voi olla merkitystä monissa tiukoissa päätöksentekotilanteissa ja johtajien hyvinvoinnissakin. Asian toinen puoli on se, että valta näyttäisi myös ”tyhmistävän” käyttäjänsä. Äärimuodossa kyse voi olla toisten epäinhimillistämisestä, dehumanisaatiosta. Varsinkin sodissa, konflikteissa, ryhmien välisissä valtataisteluissa tai erilaisten vähemmistöryhmien kohtelussa on vahvaa taipumusta muodostaa myös heikommasta osapuolesta tai altavastaajasta kielteisiä mielikuvia, joiden avulla voidaan oikeuttaa oma toiminta näitä ihmisiä kohtaan. Dehumanisoitu yksilö ei ole enää ”ihminen”, vaan numero, yksikkö, kohde, kustannus ja ääritapauksessa ”koiraakin alhaisempi olento”.

Valta aiheuttaa ihmisissä myös tarpeen jatkuvaan sosiaaliseen vertailuun: meneekö minulla yhtä hyvin kuin muilla omaan viiteryhmään kuuluvilla? Edelleen paljon valtaa omaavat henkilöt voivat ajatella elävänsä maailmassa, jossa ”liikennevalot näyttävät aina vihreää”. Kaikki tämä altistaa vallassaolijat kokemaan myös suhteellista deprivaatiota, kateutta, kaunaa tai ainakin mielipahaa. Ei siis ole itsestään selvää, että valtaa seuraisi onnellisuus. Vallalla näyttää olevan taipumusta saada vallassaolijat myös säilyttämään vallitsevan tilanteen, status quon. Tässä mielessä valta ei kaikissa tilanteissa ole se voima, johon voitaisiin liittää sellaisia määreitä kuin joustavuus, muutoskyky, luovuus tai innovatiivisuus. Valtaapitävät joutuvat helposti myös erilaisen liehittelyn ja miellyttämisen kohteiksi. Johtajille kerrotaan se, mitä he haluavatkin kuulla, eikä sitä, miten asiat oikeasti ovat. Tämä heikentää heidän kykyään realiteettitestaukseen: johtaja voi joutua tilanteeseen, jossa hänen on vaikea erottaa omia ajatuksiaan muiden ajatuksista.

Valta ja erilaiset psykopatologiat löytävät myös usein toisensa. Amerikkalainen psykologi Manfred Kets de Vries on tullut tunnetuksi tutkimuksistaan johtajien erilaisten persoonallisuuden häiriöiden vaikutuksista organisaatioiden toimintaan: ”mätä” voidaan löytää monesti myös organisaation huipulta: ”the rot at the top”. Esimerkiksi narsistiset persoonallisuudet tuntevat vetoa organisaatioiden ylimpiin johtotehtäviin tai vallan huipulla oleville voi kehittyä epäluuloinen ja vainoharhainen tapa tarkkailla ympäristöään.